Äänimaljat soivat
Olen soittanut steelpannuja musiikin moniottelija ja opettaja Kalle Rintalan ROSTERI -orkesterissa muutamia vuosia. Näistä vuosista on jo kulunut tovi mutta kaipuu noita soittimia kohtaan on näköjään pysyvää. Koska ihan kaikkiin mielenkiinnon kohteisiin ei aika riitä, vetäisi pienemmän "pannut" helppoudellaan puoleensa...
Lapissa asuessani työtoverini kertoi innostuneensa äänimaljoista. Hän soitti niitä päiväkotiryhmän lapsille, ja sai maljojen avulla ihmeitä aikaan. Innostuimme yhdessä osallistumaan myös rumpurentoutukseen, joka järjestettiin mahtavan suuressa kodassa kotatulen loimutessa. Porontaljojen päällä rumpujen kumistessa, lapin tähtitaivaan tuikkiessa ja pakkasen ulkona paukkuessa koko keho rentoutui ja hengitys syveni. Ymmärsin, että sekä rumpu- että äänimaljarentoutuksella on sama viesti ihmiskeholle...
Tuon Lapin vuoden jälkeen olen haaveillut äänimaljoista ja ohjaajakurssille osallistumisesta. Maaliskuussa 2025 pääsin mukaan Pinja Kaiskon ohjaajakoulutukseen Lappeenrantaan. Kurssin anti imaisi mukaansa, ja maljat soivat nyt viikoittain. Äänimaljarentoutus sopii hyvin ryhmille ja äänimaljahoito yksilöllisenä hoitomuotona. Erityisen tyytyväinen äänimaljahoitoon on ollut oma 11-vuotias jalkapalloileva poikani. Hän toivoo äänimaljahoitoa harva se ilta erityisesti jalkoihin ja käsiin kohdistuviin kasvukipuihin ja lihaskireyksiin.
Äänimaljat ovat käsin taottuja, ja soivat todella kauniisti. Äänimaljojen ääni rauhoittaa mieltä, ja laskee sykettä. Se vaikuttaa koko kehoon, ja hieroo värinällään kehon syvimpiäkin osia; olemmehan suurimmalta osaltamme nestettä...
Kun syke laskee, ja hengitys syvenee, aktivoituu autonomisen hermoston parasympaattinen hermosto. Tämän vaikutus on vagushermon kautta valtava juuri kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Omaan autonomiseen hermostoommehan emme voi muuten vaikuttaa kuin hengittämällä.
Ohjaamani ensimmäiset äänimaljarentoutukset ovat sisältäneet juuri hengitystä syventäviä harjoituksia, tietoisen läsnäolon harjoituksia ja tietenkin suurimmalta osin äänimaljojen syviä ja hiveleviä ääniä. Jokainen ohjauskerta näyttää olevan erilainen; se lähtee intuitiosta ryhmän tarpeisiin, ja on tekijänsä näköinen niin kuin käsialakin on.
Ja onhan se vaan niin ihanaa, kun saa antaa hetken ihan itselleen, eikä tarvitse huolehtia tai murehtia mistään maailman pienistä tai suurista asioista juuri siinä, selinmakuulla, lämmin viltti yllä, villasukat jalassa ja hivelevät äänet huoneessa soiden...